Raskas viikko takana
Olimme siis Siirin kanssa KOKS:ssa 15-19.12. Mentiin aina aamulla klo 8 ja
päästiin 15 maissa. Kyllä koko viikko imi mehut niin Siiristä kun minusta.
Esim norm Siiri ei nuku päikkäreitä mutta heti nukahti matkalla joka päivä
kun sairaalasta ajettiin kotiin. Koko ajan oli touhua ja juostiin
lääkäriltä/terapeutilta toiselle. Minä ravasin haastatteluissa ja
"tenteissä" ja täytyy sanoa että rankkaa oli ja itkua oli välillä vaikea
pidättää. Tutustuttiin moniin lapsiin osastolla ja me oltiin sieltä
"helpommasta päästä". Oli ihana vaihtaa kokemuksia vielä vaikeammin
puhevammaisen lapsen vanhempien kanssa. Se auttoi valamaan uskoa että jonain
päivänä, hitaasti mutta varmasti Siirikin oppii puhumaan ja kommunikoimaan
kunnolla. Siirin diagnoosiksi tuli dysfraktia (vai mikä se nyt oli) ja suositellaan puheterapiaa vuoden
alusta lähtien sekä myös vähintään puolipäivähoitoon laittoa. Eli Siiri on lääkäritermein vaikea vammainen lapsi.

Saatiin kuvia kotiin mukaan joiden avulla kommunikointi on helpompaa ja ajan kanssa
niitä opitaan käyttämään kaikki. Nyt siis Siirille on kaikki selitettävä
mahdollisimman lyhkäisesti että sanoja vahvistetaan, eli ei esin näin: "tule
Siiri niin laitetaan takki ja housut päälle niin mennnään ulos", vaan näin:
"laitetaan päälle, mennään ulos" jne...

Aika sitten näyttää miten edistytään ja voiko Siiri aloittaa normaalissa koulussa vai ei? Kiitos kaikille ihanille tsemppaajille jotka on antaneet kannustusta ja positiivisia viestejä, ne lämmittää sydäntä. :) <3 Suuri kiitos myös KOKS:n henkilökunnalle ja omahoitaja Päiville tästä viikosta.

Kesäkuussa menemme uudelleen viikoksi KOKS saman asian takia, eli tarkkaillaan onko mitään edistystä tapahtunut.. Pitäkää peukkuja!!!:)