Aapo tuli mulle reilu 1-vuotiaana.Se oli silloin hirmu laiha,huono karvainen ja pelkoja täynnä oleva koiruus.Heti ekoina päivinä kun vein sitä ilman hihnaa ulos pissalle ja satoi,niin koira karkasi kun avasin sateenvarjon.Mulle iski paniikki minne se meni ja se sitten löytyi talon nurkalta kurkkimasta luimuillen ja pelokkaana katsoi sateenvarjoani.Eli jotain pahaa sille sillä oltiin tehty kun niin sitä pelkäsi,vieläkin niitä vieroksuu mutta ei enään ole pakokauhua kun niitä näkee.Toinen peko oli/on mattopiiska,jonka ääneen on saanut siedätyshoitoa ja kestää sitä ihan ok nykyään.Paljon on tehty töitä että se on nyt mitä on.Agility toi äijälle tosi paljon "munaa" lisää ja olen tyytyväinen että se menee todella hyvin kentällä,kaiken sen pelokkuuden jälkeen.En kadu Aapon ostoa mutta sitä kouluttaessa olen päättänyt että ikinä en aikuista koiraa enään ota,kun ei voi tietää taustoista koko totuutta!:( Aapo on paras ja eka oma koirani,kukaan ei koskaan tule korvaamaan sitä kultaista luonnetta mikä se omaa vaikka jokaista koiruutta rakastan ihan yhtä lailla.Aapo on ystävällinen ja kaikkien kaveri.Oikea pusukone jonka tavaramerkkeihin kuuluu tassun antaminen,tämä tapahtuu AINA radalle lähdettäessä kun otan hihnaa pois ja asetutaan ekan esteen taakse.Aapo on myös erittäin miellyttämisenhaluinen joten se on ollut helppo kouluttaa.Kuvissa ei ilmeisesti koskaan tykkää poseerata kun on aina niin "anteeksi että olen olemassa"-näköinen!:D Aapon kasvattaja on Porista Titta Strömberg Foxitar-kennelistä jonne se syntyi 25.5.2000.

                 2015997.jpg 2016011.jpg 2016022.jpg

                   2150424.jpg

2089595.jpg

1956506.jpg

1962878.jpg

(kaksi alimmaista kuvaa: Jaana Siltanen)