Itku tuli silmään taas kun ensimmäisen viestin kotiutumisesta luki.Oli todella mukava kuulla että Pipsa on kotiutunut hyvin uuteen perheeseen.Mukavaa että vilinää riittää ympärillä,niin kun meilläkin että ei ihan kamalasti se arki muuttunut uudessakaan paikassa.Haikeelta edelleen tuntuu ja iso kolo on sydämmessä.Tytöt on sitä etsineet ja Siiri totesi aamulla että ei ole Pipsaa,oli vaan myönnettävä pala kurkussa että ei niin..Samoin pojatkin on nuuskineet joka paikan että missä se nyt on piilossa?;( Pipsa on niin mahtava koira ja uskon että uudessa kodissa sillä on todella hyvä olla,kun saa YKSIN kaiken huomion. :) Vähän oli uikuttanut yöllä,mutta kun aikaa kuluu niin varmasti jo unohtaa sekin kaipauksen.Toivon mukaan tulemme kuitenkin vielä näkemään.Välittäminen ei lopu koskaan.