Tein kakkuja pe&la ja mielessä oli koko ajan mummo. Olisin niin mielelläni tehnyt hänellekin äitienpäiväkakun mutta kohtalo puuttui peliin ensin.. Hän rakasti kakkujani ja aina jaksoi niitä kehua maasta taivaaseen: "sinun täytyy perustaa oma yritys,nämä kakut on niin ihania", mm näin mummo sanoi niiiin moneen kertaan.. Hän oli ihana ystävä jonka kanssa ihan alusta asti oltiin samalla aaltopituudella. Hän ei siis pelkästään ollut mummomme vaan yksi parhaista, sydämmellisimmistä ihmisistä jonka olen elämäni aikana tuntenut. Kertaakaan hän ei suuttunut, vaan aina oli ystävällinen. Hän kertoi minulle kaikesta, suruistaan, iloistaan, pettymyksistään, salaisuuksiaan jotka jäi vaan meidän keskeiseksi. Myös minä pystyin hänelle kertomaan kaiken. Hän ymmärsi ja lohdutti vaikeina hetkinä, kummatkin purki toisilleen sydäntään... Menetin niin ihanan ystävän jonka paikkaa ei kukaan korvaa.. Tää viikko on ollut ihan kamalan raskas, joka päivä olen kyynelihtinyt mutta yrittänyt vaan pitää itseni kasassa,se on vaan pakko. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta vaikka vaikea on jatkaa tuollaisen menetyksen jälkeen.. ;( Sanoja ei löydy ja paljon jäi kysyttävää vielä ja moni asia kesken,joita oli tarkoitus toteuttaa kesällä ja nyt keväällä...

Perjantaina mietin leipoessani mummoa ja hänen viimeisiä toiveitaan joista puhuimme paljon tämän vuoden aikana.. Keittiömme ikkunan edessä kun kaakkuja väänsin, ikkunan edessä pihalla olevalle lasten liukumäen päälle tuli talitintti joka pysyi KAUAN siinä paikallaan, minua katsoen ja päätään kääntäen. Olin surullinen ja mummo oli siis mielessä ja tämä lintu kun tuli, syntyi minulle vahva tunne että siinä mummo mua lohduttaa, että hänellä on nyt hyvä olla. Sama tapahtui eilen, istuin etupihalla rappusilla ja heittelin koirille palloa, mielessä oli jälleen mummo  ja mieli oli surullinen. Taas ilmestyi leikkimökin terassille istumaan talitintti joka oli täysin paikallaan siinä vaikka heitin koirille palloa! Tintti katsoi minua ja oli siinä hetken ja lensi sitten pois. Jälleen tuli tunne että mummo kävi siinä tervehtimässä surullista ystävää.. Tämä lintu tuntemus tapahtui myös heti maanantaina mummon kuoleman jälkeen kun menimme hänen asunnolleen ja olimme parvekkeella,silloin piha kivelle istahti iso lokki joka katsoi meitä ja ei liikkunut minneen. Ihan kun mummo olisi tullut katsomaan mitä me siellä hänen huushollissaan teemme? Sattumaa? Mutta haluan uskoa että mummo tulee luoksemme jonakin muuna kun mummona, ehkä linnulla on mummon sielu ja hän sieltä käsin meitä seurailee..?Mene ja tiedä mutta niin kamala itku ja ikävä mummoa on että ei löydy mitään järkevää sanottavaa.. Vaikea päivä vaikka pitäisi olla iloinen... aaargh, kyyneleet senkun valuu... ;(

Uskon että osaat mummo lukea ajatuksia: hyvää äitienpäivää. Antaisin mitä vaan että saisit olla luonamme vielä.

Ikävöin Sinua niin paljon!!!

Edit: Minunkin uniin tulee joka yö mummo, milloin "nousee kuolleista" siitä hetkestä pian takaisin kun otti viimisen henkäyksen ja avaa silmänsä ja hymyilee. Eräässä unessa sanoi että Kiitos Kati ja toisessa että hänellä ei ole mitään hätää. Näin sanoi minulle ihan "oikeessa elämässäkin" usein, kun oli vielä luonamme. Mulla on koko ajan pala kurkussa ja ajattelen vaan että kunhan hautajaisista (30.5) selvitään niin alkaa "paraneminen".. Silloin tulee olemaan todella vaikeat kakkujen teko ajat... ;(