Niitä on jälleen tänään riittänyt.. ;( Leivoskelin jälleen keittiön ikkunan edessä ja ulos lensi samaan kohtaan liukumäen päälle talitintti ja pysyi siinä kauan minua katsoen. Jälleen uskon syvästi että se oli mummo joka tuli moikkaamaan ja katsomaan miten me voidaan? Kyllä välillä on hyviä päiviä, jolloin voi jo miettiä yhteisiä hetkiä hymyillen mutta sitten tulee päiviä jolloin kyyneleet pukkaa silmiin ihan pientäkin juttua ajatellen, kuten tänään ja nyt tätä "purkausta" kirjoittaessa.. Tänään oli mielessä leipoessani että mitä haluan kukkanauhaan ja kuolinilmoitukseen laittaa? Niin paljon oli vielä sanottavaa, niin paljon oli vielä tarkoitus tehdä, nähdä ja kokea yhdessä, ja kaikki se repäistiin niin yhtäkkiä pois että shokista en ole vieläkään selvinnyt. Mummo oli siis enemmän kun pelkkä mummo, niin mahtava ihminen ja kaikki ketkä hänet tunsi, tietää sen. Parempaa ja uskollisempaa ystävää saa hakea kaukaa. Menetykseni on niin iso että elämä tuntuu tällä hetkellä jotenkin tyhjältä ilman sitä olkapäätä johon on aina pystynyt tukeutumaan.. Vieläkin jotenkin odottaa että puhelin soisi ja siellä olisi mummo, mutta ei.. Joka yö näen hänestä unta ja se on niin toden tuntuista mutta kun herään niin on iso kaipaus ja pala kurkussa kun tajuaa mikä on todellista ja mikä ei.. Tiedän että vaikein on vielä edessä ja pitäisi kerätä voimia tulevaan.. Yritän olla vahva ja varsinkin lasten nähden olla iloinen jne. Mutta kun saan painautua omiin ajatuksiin on ensimmäisenä mielessä mummo.. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla, niin pohjaton on ikävä häntä. Helpottaa vähän kun saa purkaa ajatukset sanoiksi, kiitos kaikille jotka jaksaa "kuunnella" ja antaa tukea.. Mummo oli aina kaikesta huolimatta positiivinen ihminen, siihen pitäisi itsenkin pyrkiä ja jos saisi edes puolet hänen positiivisuudestaan niin olisi heti parempi ihminen. Mä toivon sydämeni pohjasta että mummo tunsi eläessään kuinka tärkeä hän oli meille ja hänen paikkaansa sydämistämme ei kukaan vie koskaan!!! Onneksi muistot pysyy ikuisesti ja ne ei pyyhkiydy pois. Ja toivon että hän näkee taivaasta että häntä kaivataan ja surraan kovasti. Maijaliisaa niin kovasti ikävöiden: Kati