Yöllä soi puhelin kahden maissa, tuli hälyytys nopeasti sairaalaan. Mummon tila oli huonontunut ja hän oli saanut kohtauksia. Olin ennen 2.30 sairaalassa ja siitä alkaen valvonut myöhään iltaan asti mummon vuoteen äärellä, katsoen kuinka hän taistelee. Munuaiset on pettänyt, ei reagointia puheeseen, kosketukseen tms kahteen päivään, nukkuu syvää syvää unta, toivon mukaan kivuitta. Kohtauksia tuli myös päivällä joita olin yksin todistamassa,se oli jotain kamalaa. ;( Olen itkenyt niin paljon, samalla omalla tavallani hyvästellyt rakasta isomummoamme joka oli usean vuoden ajan rakas ystäväni jonka kanssa olimme lähes joka päivä tekemisissä. Uskon että mummo vielä kuulee alitajunnassaan, puhun hänelle, silittelen, harjaan hiuksia jne,ja suren samalla tulevaa raskasta menetystä. Nyt on ajan kysymys milloin sydän lakkaa toimimasta ja lopettaa taistelun. Raskasta on seurata vuoteen vierellä. Nyt nukkumaan ja toivon mukaan ei yön aikana tapahdu siirtoa tuonne taivaaseen, haluaisin niin olla pitämässä kädestä kiinni kun hän meidät jättää. Toivon mukaan hän pääsee nopeasti lepoon sillä mitään ei ole enää tehtävissä.

EDIT: 2.5 klo 7.59

Päivät on kuluneet sairaalassa, ja mikään ei tällä hetkellä maistu. Eilenkin surullisena seurasin toistuvia kohtauksia joita mummomme sai, todella rankkaa. Hän niin aina toivoi ettei tarvisi letkuissa makaa vaan pääsisi nopeasti pois. Elvytyskiellon olemme antaneet, kun sydän pettää niin mitään ei silloin enään tehdä. Nyt lievitetään kipuja lääkkeillä ja tehdään mummon olo mahdollisimman hyväksi viimiseen asti. Työntekijät KOKS:ssa tekevät uskomatonta työtä, hatun nosto heille! Kohta taas sairaalaan, meillä on Paven kanssa agilitykisat tänään ja ensin mietin että perun ne mutta saanpa hetkeksi muuta ajateltavaa. Jos jotain nyt käy ennen niitä, sitten perun ja olen senkin ajan mummon luona. Toivottavasti hän tiedostaisi vielä että ei ole yksin vaan olemme hänen vierellään. Kiitos jokaiselle kommentoijalle, itku silmässä luin viestejänne, kiitos. Vaikeina aikoina on ihana saada tukea. Olette kultakimpaleita. *pyyhkii kyyneleitä*

3.5 klo 15.40

Tulin juuri sairaalasta jonne menin aamu varhaisella. Lääkäri antoi mummolle pari päivää elinaikaa. Lääkkeet ei tehoa mihinkään ja sisäelimet on lopussa. Raskain aika on vielä edessä. Kiitos Teille kaikille.